Tänään, 17. heinäkuuta, juhlistamme kansainvälisen rikosoikeuden vuosipäivää ja kunnioitamme tällä tavalla perustavanlaatuista tilaisuutta ihmisoikeuksien puolustamisen ja ihmiskunnan omatuntoa loukkaavien rikosten rankaisemisen kannalta. 17. heinäkuuta 1998 hyväksyttiin kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntö, mikä monien mielestä on verrattavissa Yhdistyneiden kansankuntien perustusasiakirjan hyväksymiseen.
Somaliassa, Ruandassa, Bosniassa ja nyt myös Syyriassa suvaitsemattomuuden ja väkivallan pyörä pyörii väsymättä eikä yksikään valtio voi väittää olevansa täysin vapaa näistä vitsauksista. Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisella kansainvälinen yhteisö halusi vastustaa kaikkia sellaisia välinpitämättömyyden muotoja kuten kansanmurhat, sotarikokset, rikokset ihmisyyttä vastaan ja niistä vastuussa olevien rankaisematta jättäminen. Rauha ei voi olla olemassa ilman suurten rikosten tunnustamista ja rikollisten rankaisemista. Jos emme halua epävakautta aiheuttavien tartuntojen leviämistä, menneisyyden haavat on hoidettava.
Tietoisuus julmuuksista toimii edellytyksenä niiden lopulliselle voittamiselle ja omatunnon vasta-aineena niiden toistumisen estämiseksi. Siksi Kansainvälinen rikostuomioistuin on rauhan ja ennalta ehkäsevän diplomatian väline. Monessa tapauksessa totuuden etsiminen ei ole osoittautunut vain oikeuden saamiseksi uhreille, vaan se on myös synnyttänyt kollektiivisen puhdistusprosessin. Rikostuomioistuimen pelotteen rooli palvelee näin ihmiskuntaa ja estää sitä putoamasta jälleen raakuuden syövereihin. Tuomioistuin tarjoaa myös panoksensa laillisuuden periaatteen juurruttamiseksi ja vastuullisuuden voitoon rankaisemattomuuden kulttuurista. Tuomioistuin on viime vuosina kasvattanut arvovaltaansa ja uskottavuuttaan. Perussääntöjen ratifioineita valtioita on nyt 122. Vuonna 2010 Kampalassa järjestetty Rooman perussääntöjen tarkistuskonferenssi sotarikosten ja hyökkäysrikosten nimikkeiden piirissä hyväksyi muutaman tärkeän korjauksen, jotka voivat laajentaa perussääntöjen soveltamisalaa. On meidän, jokaisen valtion, velvollisuus taata tuomioistuimelle tulevaisuudessakin tarvittavaa poliittista ja rahallista tukea.
Italia on edistänyt tuomioistuimen perustamista ja hyväksyi heti lain sen perussääntöjen ratifioimiseksi. Oman lainsäädännön sovittaminen Rooman perussääntöjen määräyksiin vei kuitenkin kymmenen vuotta ja vasta sen jälkeen maa on ollut valmis täyteen yhteistyöhön tuomioistuimen kanssa. Ihmisoikeuksien puolustamisessa ei saa koskaan velttoilla. Siksi käytän hyväkseni tämän tilaisuuden vahvistaakseni italialaisen yhteiskunnan ja Italian viranomaisten tuen kansainväliselle rikosoikeudelle, jotta tämä päivä ei jäisi pelkäksi juhlaksi.
Tässä hengessä olen määrännyt, että tänään Kansainvälisen rikostuomioistuimen lippu ripustetaan Italian ja Euroopan Unionin lippujen viereen.
